Vilkkaan pennun halusin, ja vilkkaan pennun sainkin!!! En voi tajuta miten noin pieni pentu voi juosta niin kovaa:):)
Muut koirat olivat ensin hyvin mukavia Demille, mutta sitten kun saivat tuntea miltäs tuntuu kun piraja puree, niin eivät enää niin mukavia olleetkaan. Eilen sain vahtia koko päivän, kun varsin Emma murisi Demille heti kun se tuli lähelle. Ja kun Demi luuli että Mollilla on samanlainan maitobaari kun sen emällä oli, niin Mollihan ei tykännyt ollenkaan, vanhapiika kun on. Sen jälkeen pelkäsi!!! Demiä koko illan. Lähti karkuun häntä koipien välissä kun Demi tuli lähelle. Pieni oli ihan onneton, kun kukaan ei siitä tykännyt. Se olisi niin halunnut päästä puremaan niiden korvat ja hännät. Idan hännästä otti kiinni ja alkoi repimään. Silloin myös Ida sanoi, että nyt riittää....Muuten Idan kanssa on mennyt parhaiten. No, tänään on jo mennyt huomattavasti paremmin. Demi on oppinut olemaan varovaisempi, ja muut alkavat vissin pikkuhiljaa tottua siihen, että meillä asuu nyt tommonen riiviö:)
Mun mielestä Demi on ihana. Häntä vispaa koko ajan, se leikkii ja juoksee ja on todella villi ja ihana. Se jokos istuu paikallaan tai juoksee täysillä:) On kyllä todella hauska ja iloinen pentu. Mun perässä se juokseekin koko ajan, ja mun sylissä se viihtyy. Ja mun kanssa se myös nukkuu....:)
Ruoka ei ole Demin mielestä yhtään tärkeä juttu. En voi kun nauraa kun katon kun se syö, koska se napsii jokunen nappula, juoksee ympäri, haukkuu ruokakippoa, napsii taas pari nappulaa, ja sitten taas juoksee ympäri.... Päivän annoksesta jäi puolet syömättä. Sekin on outoa mulle, ettei koira ole ahmatti.
Kivasti se ottaa kontaktia ihan itse. En ole mitään juttuja sille vielä ottanut. Yritän nyt ihan alussa opetta sille, ettei housunlaihkeissa saisi roikkua, eikä kissat saisi jahdata..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti