Kavereita ollaan:)

Tänään on ollut todella mukava päivä, koska tänään on ensimmäinen päivä jolloin isot koirat eivät ole murisseet Demille, ja Demi on syönyt kolme ateriaa:):) Vauhtia kyllä piisaa, ja sanon sen vielä kerran: Näin toimelias pentu minulla ei ole koskaan ennen ollut. Tänään kun minun piti pestä lattiat, laitoin Demin aidan taakse makuuhuoneesen. (Oli pakko, kun se rupesi moppia jahtaamaan, ja kiihtyi siitä sen verran että "Nej" ei kyllä mennyt ollenkaan perille.) -Mutta mitä teki pikkukihara? Joo, se kiipesi kun apina aidan yli... Ja aita on ainakin ehkä 60cm korkea, eikä labbikset ovat ikinä sen yli päässeet, jopa Molli miettii kauan ennen kun hyppää sen yli. Että sellainen pieni apina:):) Mutta syötävän suloinen apina..
Illalla kävi poikani Ken ottamassa valokuvia hienon kameransa kanssa. Muutama jo sain. Lisää on tulossa. Kuvat löytyy täältä

Mollin treenit ja Demin puuhat...

Eilen mentiin jälkimetsään. Tein Mollille noin 400 m pitkän jäljen, pari kulmaa ja neljä keppiä. Yksi keppi jäi metsään, Molli pyöri, ja pyöri mutta ei paikallistanut sitä, vaan jatkoi matkaa. Tuuli oli todella kova, joten sen takia oli varmasti vaikeita. Tein Mollille myös pudonneen esineen noutoa, nyt ihan niin kuin kisoissa, matka noin 150 metriä, ja Tuula seisomassa "tuomarina" metsässä. Se meni todella hyvin, nyt vasta voin sanoa että Molli osaa tätä. Vaikka olin päättänyt että Demi saa kasvaa vapaasti aika kauan, muutin jo mieltäni, kun se on niin vilkas!!! Sen takia otin Demiäkin mukaan jälki-metsään ja tein sille lyhyen jäljen, johon laitoin pieniä paloja keitettyä kieltä. Siinä sai pentu sitten vähän nenänsä käyttää, ja kielenpalaset olivat Demin mielestä suurta herkkua. Sitten tehtiin pienen lenkinkin, jolloin Demi sai juosta mukana. Autossa oleminen oli tietysti pienelle koiralle suuri järkytys, ja huuto oli alussa kovaa, mutta kyllähän pieni koira hiljeni, ja kiltisti nukkui niin kauan kun Molli jäljesti ja treenasi muita juttuja.

-

Ollaan me vähän kontakti juttujakin ottaneet, ja Demihän ottaa itse niin kivasti kontaktia. Lelut tuo vauhdilla suoraan mun syliin. On kyllä hauska pieni koira.

-

Isot koirat väistävät vieläkin Demiä, ei ole kyllä yhtään suosittu, terävien hampaiden kanssa. Ja se kyllä PUREE!!!

-

Tänään olen leikannut Demin kynnet ja vaavi pääsi myös kylpyyn:) Vaallekin pääsi, ja se painoi 3,9 kg!!! Aika vähän,mun mielestä, onkohan se jo laihtunut?? Täytyy nyt seurata miten kasvaa, kun Demi ei todellakaan ole mikään ahmatti. Tänään on kuitenkin syönyt aika hyvin.

Demin ilme kertoo kaiken. Kauneushoito ei ollut mikään vaude-vaude juttu:):)

Imurin oli sen verran pelottava että kiipesi Idan selän päälle makaamaan.

Idan ilme kertoo kaiken...:):):) kamalaaaaa..... piraya mun selän päällä...apuaaa....

Ja lopuksi video-pätkän Demin luoksetulosta. Toivottavasti tulee yhtä vauhdikkaasti luokse myös muutaman kuukauden päästä:) Löysin Mollin vauva-kaulapanta, ja Demi sai heti kokeilla miltäs tuntuu pitää kaulapanta ulkona. Penneli ei ottanut kaulapannasta mitään paineita...:)

Pieni riiviö:)...

Ensin muutama kuvaa pikkuriiviöstä...

Vilkkaan pennun halusin, ja vilkkaan pennun sainkin!!! En voi tajuta miten noin pieni pentu voi juosta niin kovaa:):)

Muut koirat olivat ensin hyvin mukavia Demille, mutta sitten kun saivat tuntea miltäs tuntuu kun piraja puree, niin eivät enää niin mukavia olleetkaan. Eilen sain vahtia koko päivän, kun varsin Emma murisi Demille heti kun se tuli lähelle. Ja kun Demi luuli että Mollilla on samanlainan maitobaari kun sen emällä oli, niin Mollihan ei tykännyt ollenkaan, vanhapiika kun on. Sen jälkeen pelkäsi!!! Demiä koko illan. Lähti karkuun häntä koipien välissä kun Demi tuli lähelle. Pieni oli ihan onneton, kun kukaan ei siitä tykännyt. Se olisi niin halunnut päästä puremaan niiden korvat ja hännät. Idan hännästä otti kiinni ja alkoi repimään. Silloin myös Ida sanoi, että nyt riittää....Muuten Idan kanssa on mennyt parhaiten. No, tänään on jo mennyt huomattavasti paremmin. Demi on oppinut olemaan varovaisempi, ja muut alkavat vissin pikkuhiljaa tottua siihen, että meillä asuu nyt tommonen riiviö:)

Mun mielestä Demi on ihana. Häntä vispaa koko ajan, se leikkii ja juoksee ja on todella villi ja ihana. Se jokos istuu paikallaan tai juoksee täysillä:) On kyllä todella hauska ja iloinen pentu. Mun perässä se juokseekin koko ajan, ja mun sylissä se viihtyy. Ja mun kanssa se myös nukkuu....:)

Ruoka ei ole Demin mielestä yhtään tärkeä juttu. En voi kun nauraa kun katon kun se syö, koska se napsii jokunen nappula, juoksee ympäri, haukkuu ruokakippoa, napsii taas pari nappulaa, ja sitten taas juoksee ympäri.... Päivän annoksesta jäi puolet syömättä. Sekin on outoa mulle, ettei koira ole ahmatti.

Kivasti se ottaa kontaktia ihan itse. En ole mitään juttuja sille vielä ottanut. Yritän nyt ihan alussa opetta sille, ettei housunlaihkeissa saisi roikkua, eikä kissat saisi jahdata..

Aktiivinen treenipäivä taas takana...

Tänään oli aivan fantastinen ilma, ja me mentiin Tuulan ja koirien kanssa tietysti taas metsään treenamaan. Mollille aloitin tarkkuusetsinnällä. Ei ollut helppoa, kun sitä ei olla treenattu pitkään aikaan. Mutta löytyihän pikkuesineet loppujen lopuksi kuitenkin. Olin tallanut Mollille myös jäljen, pituudeltaan ehkä puoli kilsaa, kulmia viisi, ja keppejä kuusi. Jana noin 35 metriä. Jälki meni hyvin ja kepit löytyivät. Lopuksi otettiin vielä kaikille koirille esineruutua. Molli sai hakea kolme pientä esinettä, ja Molli sai kyllä tehdä kunnon työtä, ennen kun oli löytänyt kaikki kolme. Vähän jouduin auttaakin, kun rilleistä ei lähtenyt hajua.
Treenien jälkeen tehtiin vielä kunnon lenkki. Kamera oli mukana joten kuviakin saatiin. Jotkut hyviä, jotkut vähän huonompia, mutta laitoin ne kotisivuille kuitenkin. Kuvat löytyvät täältä.

Kuulumiset nyt tänne

Enää en pidä erikseen Mollille treeniblogia, vaan tähän samaan blogiin kirjoittelen kaikkien koirien jutut ja kuulumiset. Tänne kerron myös Demin pentu hommeleista.

Mollin kanssa on kyllä touhuttu kaikenlaista. Jälkeä on voitu treenata koko talven aikana, koska täällä Etelä Suomessahan ei ole yhtään lunta. Olen vaikeuttanut Mollin jäljet, tekemällä aina monta kulmaa ja pidentämällä janaa. Molli on jäljestänyt hyvin. Ei ole oikeastaan ollut mitään ongelmia jäljen kanssa. Kepit on noussut kaikki, ja Molli on jäljestänyt tarkasti ja hyvin.

Pudonneen esineen noutoa olen ottanut työn alle. Seuraaminen metsässä on aina ollut vaikea juttu, sitä olen nyt treenannut paljon. Molli on edistynyt, nyt seuraa ihan hyvin myös hankalassa maastossa, ja osaa juosta vanaa pitkin hakemaan pudonnutta esinettä myös vaikka matkaa on 150 m.

Tokoa on jäänyt pahasti treenamatta. Välillä olen ottanut jotain pientä pihalla, ja kerran viikossa ollaan käyty yhteistreeneissä maneesissa. Mutta sehän on niin tokon kanssa, että jos ei viitsi sitä treenata niin liikkeet eivät tietenkään suju... Hankalimmat liikkeet tällä hetkellä ovat luoksetulon pysähdykset, kaukkarit (yllätys, yllätys),ohjattu nouto (varsinkin oikealle)... Että sillee...

Tänään oltiin hakumetsässä, ja ohhojjaajjaa.... Mollin korvat olivat jääneet kotiin, ei totellut eikä kuunnellut, juoksi vaan kun päätön kana:( Mun piti ottaa pari tyhjää pistoa ja kolme maalimiestä, mutta suunnitelma muuttui. Molli sai vähän kurinpalautusta, ja sen jälkeen sai näyttää minulle, että osaa se tehdä tyhjiä pistoja ja tulla pois kun kutsutaan! Sitten vasta pääsi hakemaan pari ukkoakin. No, se on niin tyypillistä, kun on ollut taukoa.

Emma ja Ida viettävät mukavaa eläkeläis elämää. Kunnon lenkki pävittäin, ruoka ja vähän lelujen kantamista, ja se on siinä. Ensi viikolla muuttuu meidän elämä aika paljon, kun haetaan pentu kotiin:)

Muutama kuva metsälenkistä.