Rakennus-etsintää ja tokoa sateessa

Lauantaina lähdin Lohjan pelastuskoiraporukan kanssa Espooseen kokeilemaan rakennus- etsintää Mollin kanssa. Ensin oltiin autiossa kartanonrakennuksessa. Otin Mollille kaksi maalimiestä, toinen oli yläkerrassa komerossa, ja toinen alakerassa vessassa. Tämä juttuhan oli Mollille täysin uutta, mutta niin se vaan tajusi heti mistä on kyse, ja rohkeasti lähti tutkimaan kaikki kolot ja nurkat, liikkui tosi hyvin. Myös yläkertaan lähti ihan itsenäisesti. Mollin mielestä tämä oli jännää ja mielenkiintoista. Sitten mentiin vielä tekemään samaa juttua pimeässä ulkorakennuksessa. Sielläkin otin Mollille kaksi ukkoa, toinen vintillä ja toinen alakerrassa piemeässä nurkassa. Vintin rappuset olivat jyrkät ja kapeat ja vähän Molli meni varovaisesti ylös, mutta muuten liikkui taas rohkeasti ja hyvin.
Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Itseäni häiritsi se että Molli ilmaisee rullalla, mun mielestä tällaisessa tilaanteessa sopii haukkuminen paljon paremmin. Käytin irto rullia, koska tiedän että Molli olisi napsinnut kiintorullan väärällä tavalla. Minä olen vähän ajatellut että menisin pelastuskoirapuolelle Mollin kanssa, mutta meillähän on tuo ilmaisu ongelma, joten saa nähdä mitä me tehdään.
Koira olisi kyllä ihan kelpo pelastuskoira, rohkea, itsenäinen ja hyvin motivoitunut.

Tänään menin ottamaan Mollille tokoa. Nurmikko oli aivan mutainen ja märkä, ja juuri kun olin levittänyt merkit ja ruudut ympäri kenttää, alkoi sataamaan ja sitten satoi koko treenin aikana. Olin päättänyt että otan kaikki liikkeet kisanomaisesti (vaikka olin yksin, eikä ollut liikkuria) ja liikkeiden välissä juostaan repulle hakemaan palkkaa.
Tämä treeni meni hyvin. Ainoastaan luoksetulon pysähdykset vähän takkuilivat. Seisominen meni vähän pitkäksi, ja maahan ei tietenkään olisi halunnut mennä, mutta tänään Mollilla ei ollut vaihtoehtoja, maahan oli mentävä, ja menihän se, kun huomasi että oli pakko. Kaikki muut liikkeet menivät hyvin. Tunnarissa paluumatka oli hidas, niin kuin ohjatussa, KOSKA, olen aina kehunnut kun Molli on tulossa minua päin. Ja nyt kun en kehunut, tuli Molli epävarmaksi ja vauhti hiipui. Nyt mun täytyy muistaa olla hiljaa liikkeen loppuun asti, ja vasta luovutuksen jälkeen kehua ja palkata.
Molli oli tänään ihan reipas kikkura, vaikka satoi ja vaikka nurmikko oli läpimärkä. Enemmän tällaisia treenejä niin kyllä se siitä.

Kun treeni loppui, loppui myös sade. Otin Emman ja Idan autosta, ja mentiin parin tunnin kävelylenkille. On se niin kiva lenkkeillä näiden kanssa, kun eivät reagoi muihin koiriin, eivät vedä hihnassa, eivät tee mitään muutakaan ärsyttävää. Minkälainen sohvaperuna minä olisinkaan jos minulla ei olisi nämä kolme rakkaat nelijalkaiset kaverit, kun pitäävät minut liikkeellä:):)

Kotona yritin vielä saada Mollia haukkumaan, mutta ei onnistunut. Ei millään. Vaikka Molli kyllä haukkuu herkästi, varsinkin pihalla, mutta sitä Molli ei voi tajuta että se pitää haukkua minua....